Pyöriä agilityesteillä alkuun tavoitteellisesti ja myöhemmin huvin päiten. Aloittaa vetotreenit niin yksin, kaksin kuin valjakossakin. Opetellut hyödyllisiä ja hyödyttömiä temppuja.

Ilmoittauduin Vilin kanssa Lapuan Koiraharrastajien järjestämälle BH-kurssille, jonka vetää Kati Kahri. Vähän jännitti mennä täysin uuteen ympäristöön, täysin uusien ihmisten eteen treenaamaan piiiiitkästä aikaa. Katin apukoutsina oli Jessica Ristimäki. Treenattiin BH-kaavan mukaisesti pareittain, mutta toki oma taso edellä. Kokeessa paikkamakuu tulee kestämään paljon pidempään. Suorittajasta riippuen suunnilleen 10 minuuttia.

Me ollaan vielä täällä! Päivä, kuluu kuukausi. Yhtäkkiä hups vaan yli vuosi edellisestä postauksesta blogiin. Ei varmastikaan siihen tahtiin, mitä vilkkaimpina vuosina, mutta aina välillä! Joten palaillaan olennaisimpien kuulumistemme kera, toivottavasti hyvin pian! Nuo silmät. Huh! Hyvä, kun .

Ikenet hieman jo punoittaa ja pari hammasta hellästi heiluu. Seuraava rokotuskin olisi tällä viikolla. Matolääkkeet aiheuttivat hieman oksentelua sekä mahan löysyyttä. Hirmu puuhakas ja tavattoman kiltti pentunen meille kotiutui. Ihan normaalit hepulit meilläkin juostaan, mutta jotenkin se on vaan niin tavattoman liikuttavaa. Toinen kasvaa isoksi koiraksi ja sitä kasvua on ilo seurata sekä tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Tuiken, Viiman ja Riehan blogi. Oli jännää, mutta oli myös mahtavaa huomata, että me pystytään ja osataan kyllä. Rieha antoi viikonloppuna ihan kaikkensa jokaisena hetkenä, eikä siinä näkynyt merkkiäkään väsymyksestä tai matkastressistä.

Mulla ei tällähetkellä ole uusia kuvia, pahoittelen! Mutta siis.

Koe oli tutulla kentällä Ikaalisissa, ollaan käyty siellä Lilon kanssa treenailemassa ja möllitokoilemassa useampaan otteeseen. Hitsin hienoa seuraamista, mutta haukkumisella höystettynä. Ihmeen hyvin pystyi samaan aikaan pitämään oikean paikan, kontaktin ja haukkumaan.

Puoli vuotta on ihan kelvollinen postausväli, vai mitä? Taidan joka kerta vakuutella, että nyt. Ryhdistäydyn ja päivittelen kuulumisia edes kuukauden välein, mutta kuukaudesta tulee aina kaksi ja kolme ja lopulta puoli vuotta on mennyt. Joku tarkkasilmäinen on ehkä huomannutkin, että suunnitelmat-sivua. Meni jonkun aikaa, että Tessa oppi haluamaan itse hypyille. Yleensä treenien lopussa teen koirien kanssa aina jotain superhelppoa, mistä ne varmas.

Huomenna paluu arkeen kun meen taas töihin ja Domi jää kotia tuhisemaan. Ehkä se ens viikolla pääsee kuitenkin joku kerran mukaan uimaan ja bossumiitti pitäisi uimalaan järkätä syys-lokakuun puolella. Iltaisin alkaa olemaan pimeetäkin joten kai se syksykin sieltä saapuu ja pitää ruveta ottamaan heijastinkamoja esille. Mistäköhän sitä taas vaihteeksi alottaisi.